Browse Category: Yleinen

Äitienpäivälahjaksi suomalaista käsityötä

Mother's day

Tiesitkö, että äitienpäivää ei vietetä kaikkialla samaan aikaan? Esimerkiksi Indonesiassa sitä vietetään joulukuussa ja Norjassa taas helmikuussa. Suomalaisten äitien kunniaksi vietettyä juhlapäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina (vuonna 2019 äitienpäivän vietto osuu kuun 12. päivään), ja juhlapäivällä on jo yli satavuotiset perinteet.

Tiesitkö, että äitienpäivää ei vietetä kaikkialla samaan aikaan? Esimerkiksi Indonesiassa sitä vietetään joulukuussa ja Norjassa taas helmikuussa. Suomalaisten äitien kunniaksi vietettyä juhlapäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina (vuonna 2019 äitienpäivän vietto osuu kuun 12. päivään), ja juhlapäivällä on jo yli satavuotiset perinteet.

Suomalaisiin äitienpäiväperinteisiin kuuluvat valkovuokot, vuoteeseen viety aamiainen ja itse tehty kortti. Äidille kuuluu viedä vuoteeseen myös kukkia, useimmiten ruusuja, sekä lahjapaketti (tai useampi). Suomen tasavallan presidentti antaa äitienpäivänä kunniamerkkejä ansioituneille äideille, joiden katsotaan olleen erityisen esimerkillisiä kasvattajia, yhteiskunnallisia toimijoita välittämisen turvaajina ja perhe-elämän edistäjiä. Kunniamerkin saavat äidit pyritään valitsemaan erilaisista väestöryhmistä, eli esimerkiksi vähemmistöjen, maatilan emäntien, niin sanottujen uraäitien ja yksinhuoltajien joukosta. Esimerkiksi lasten lukumäärä ei yksistään ratkaise valintaa.

Äitienpäivän historia

Anna Jarvis
Kuva: Anna Jarvis

Ensimmäistä äitienpäivää juhlittiin toukokuussa 1900-luvun alussa. Eräs Anna Jarvis oli huolissaan siitä, ettei amerikkalaisessa yhteiskunnassa huomioitu tarpeeksi äitien roolia. Äitien muistaminen yleistyi niinkin nopeasti, että jo vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi. Juhlapäivä sijoitettiin Anna Jarvisin äidin kuolinpäivän tienoille. Äitienpäivää alettiin pian juhlia myös Kanadassa, Australiassa ja Euroopassa. Äitienpäiväaate ja äitienpäivän vietto saapui myös Suomeen. Kotikasvatusyhdistyksessä toimiva kouluneuvos Vilho Reima teki matkan Yhdysvaltoihin, missä hän tutustui äitienpäivään, ja tahtoi tuoda juhlan myös kotimaahansa. Aluksi kukaan ei tarttunut haasteeseen lukuisista lentolehtisistä ja muista vetoomuksista huolimatta. Vasta sisällissodan jälkeen, heinäkuussa 1918, järjestettiin Alavieskassa ensimmäinen äitienpäiväjuhla. Juhlassa oli puheita, kuvaelma, lausuntaa ja musiikkia.

Vuonna 1919 äitien kunniaksi vietettävää juhlaa vietettiin jo useammillakin paikkakunnilla, mutta vasta 1927 äitienpäivä vakiintui nykyiselle paikalleen. Virallinen liputuspäivä äitienpäivästä kehkeytyi talvi- ja jatkosodan jälkeen vuonna 1947. Jatkosodan aikaisena äitienpäivänä 10.5.1942 myönsi Suomen asevoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim kaikille suomalaisille äideille 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin.

Äitien muistaminen nykyaikana

Äitienpäivä kuuluu tänä päivänä vuodenkiertoon ja lähestulkoon jokaisen suomalaisen perheen perinteisiin erottamattomana osana. Äitienpäivän unohtaminen on lähestulkoon anteeksi antamaton lipsahdus. Jo aikuisiksi ennättäneiden lapsien odotetaan muistavan äitiään edes tekstiviestillä, jos eivät pitkän välimatkan ja omien lastensa takia pääse äitiään kukittamaan ja onnittelemaan. Monissa perheissä mennään syömään ulos, jotta äidin ei tarvitsisi kokata, kattaa ja tiskata omana juhlapäivänään. Kuten monet muutkin juhlapäivät, myös äitienpäivä on kaupallistunut. Yhdysvalloissa äitienpäivällä on merkittävä kansantaloudellinen vaikutus. Amerikkalaiset ostavat kukkia eniten jouluna (tai hanukkana), mutta äitienpäivä on hyvä kakkonen. Jokaista amerikkalaista äitiä muistetaan keskimäärin noin 180 dollarilla, ja yhteensä tähän päivään kulutetaan rapakon takana noin 23,1 miljardia dollaria. Valtaosa rahoista kilahtaa korukauppiaiden taskuun – jopa 4,6 miljardia dollaria.

Äiti ja tytär

Vaikka pikkuruisessa Suomessa ei äitienpäivää tällaisella volyymilla juhlitakaan, ovat kukat ja korut suosittuja äitienpäivälahjoja meilläkin. Mitä jos antaisit suomalaista käsityötä lahjaksi äitienpäivänä 2019? Omasta valokuvasta toteutettu koru tai avaimenperä on henkilökohtainen lahja, mistä äidille tai isoäidille on iloa pitkään. Kenelläkään toisella ei taatusti ole samanlaista. Avaimenperässä ja korussa voi toisella puolella olla kuva vaikka koko perheestä, ja toisella puolella kaiverrettu teksti, esimerkiksi rakkaudentunnustus tai jokin tervehdys. Koru kulkee aina kaulassa, ja koti- tai autonavaimiin kiinnitetty avaimenperä taskussa, joten tällaisella äitienpäivälahjalla on paljon käyttöä ja se ilahduttaa äitiä eri käänteissä. Avaimenperän voi tilata myös pelkällä kaiverruksella. Kaiverrusten keksimisessä vain mielikuvitus on rajana. Avaimenperään voi toki kirjoituttaa äidin puhelinnumeron siltä varalta, että avain hukkuu, mutta miten paljon hauskemmaksi ja erityisemmäksi avaimenperän tekee, jos siinä onkin jokin vitsi tai hauska lausahdus, mikä muistuttaa jostain yhteisestä kokemuksesta?

Rakkauslukko on myös mitä erinomaisia idea äitienpäivälahjaksi, sillä sellaisesta äiti tai äidin ystävätkään eivät ole ehkä koskaan kuulleet. Siinä piisaakin ihmettelemistä! Rakkauslukkoja on jo pitkään käyty kiinnittämässä sillankaiteisiin rakastuneiden parien toimesta. Ikuista rakkautta vannovalla tekstillä varustettu lukko on kiinnitetty johonkin romanttiseen siltaan, ja avain on viskattu pois parin yhteenkuulumisen lopullisuutta symboloiden. Äitienpäivänä annettavista rakkauslukoista on pikku hiljaa kasvamassa uusi trendi. Äitienpäivänä annettavan rakkauslukon voi kiinnittää vaikka puiston sillankaiteeseen tai äidin käsilaukun koristeeksi, tai sitten sen voi antaa palvella alkuperäistä tarkoitustaan, eli olla esimerkiksi pihavaraston lukkona. Kaunis lukko kauniilla kaiverruksella sopii mihin vain.

Millaiseen sisustukseen klassiset valaisimet sopivat hyvin?

Millainen sisustaja sinä olet? Rakastatko yli kaiken valkoista, vai onko maalaisromantiikka vienyt sydämesi? Kiinnitätkö huomiota moderneihin huonekaluihin, vai suositko antiikkia? Sisustustyylejä on monia, eikä makuasioista voikaan kiistellä. Romantikolla on valkoinen sohva ja valkoinen matto, vaikka perheeseen kuuluisi kolme pitkäkarvaista koiraa. Valkoisuudesta ei voi tinkiä, kuten ei myöskään lukemattomista tuikkukupeista, madonnapatsaista, sisustustarroista, RM-rottinkitarjottimista ja tupsuista. Valkoisesta sisustuksesta voi tykätä myös modernin ja/tai minimalistisen tyylin suosija.

Moderni sisustus koostuu muutamista harkituista esineistä, joita yhdistää graafisuus ja kiinnostavuus. Moderni sisustus on yleensä hyvin pelkistetty, suorastaan minimalistinen. Värimaailma on hyvin pelkistetty sekin: useimmiten valkoista ja mustaa, mutta mausteena voi siellä täällä olla esimerkiksi keltaisia tai punaisia yksityiskohtia.

Kirppistyyli rakentuu erivärisistä keittiön tuoleista, punaisesta jääkaapista, räsymatoista, pinkistä sohvasta ja kukkakuvioisista verhoista. Pinnoilla on yleensä paljon pölyä kerääviä koriste-esineitä aina peurapatsaista pehmonallekokoelmaan. Iloisia värejä ja aarteita sikin sokin – siinä tämän tyylin avaimet. Seinillä on kansakoulujen vanhoja opetustauluja, katossa mummolta perittyjä kristallikruunuja. Koska kaikki esineet ovat ”löytöjä”, niiden vuoropuhelu voi tökkiä, mutta kaikilla on oma tarina.

Kaunis ja lempeä klassinen sisustustyyli on aina muodissa. Klassiselle tyylille ominaista on ajattomuus, luonnollisuus ja tietenkin luonnonmateriaalien (puun, lasin, metallin ja kiven) suosiminen. Esineen suunnittelija on vähintään yhtä tärkeä kuin itse esine. Klassisesta kodista löytyvät Artekit ja Alvar Aallot. Luultavasti joukossa on myös tanskalaista tai italialaista designiä. Jotta esineet erottuvat, ei niiden ympärillä ole turhaa krääsää. Ikkunat saattavat olla verhottomat ja lattiat vailla mattoja, jotta puun syyn näkyvät.

Sitten ovat vielä ne kymmenet tai sadat tuhannet suomalaiset, jotka eivät harrasta sisustusta. Koti rakentuu niistä huonekaluista, mitä jostain sattuu saamaan tai jostain halvalla löytämään. He pitävät hulluina niitä, jotka pistävät kuukausipalkan verran yhteen kattolamppuun.

Klassiset valaisimet ovat ajattomia ja moneen tyyliin sopivia

Klassiset valaisimetKlassiset valaisimet ovat siitä mainioita, että ne sopivat lähestulkoon tyyliin kuin tyyliin. Niitä voi löytää yhtä hyvin romantikon kuin minimalistinkin kodista. Klassisessa valaisimessa voi olla esimerkiksi metallia tai helmiäistä. Klassisten valaisimien muotokieli on useimmiten hyvin graafinen, mutta mukaan saadaan pehmeyttä pyöreämmillä ja sulavammilla muodoilla, sekä luonnonväreillä. Paha vain, että klassikkovalaisimet ja -huonekalut tapaavat olla melko hintavia. Klassikkovalaisimia ei juuri tule ostettua heräteostoksina, vaan niitä metsästävät lähinnä klassista sisustustyyliä, huippudesigniä ja estetiikkaa arvostavat alan harrastajat. Klassista tyyliä tavoitteleva ei osta kotiinsa mitä sattuu, vaan säästää mieluummin rahaa saadakseen juuri sen oikean pöytävalaisimen tai legendaarisen tuolin. Näin ollen reilu tonni yhdestä lampusta ei muodostu ostopäätöksen esteeksi.

Verner Pantonin klassiset valaisimet

Tanskalainen Verner Panton (1926-1998) oli ennakkoluuloton suunnittelija, joka käytti mielellään rohkeita värejä, uusia materiaaleja ja jopa futuristisia muotoja. Verner Panton halusi töillään inspiroida muita, ja rohkaista heitäkin käyttämään mielikuvitustaan. Moni muu tanskalainen suunnittelija – esimerkiksi Arne Jacobsen – teki samaan aikaan hyvin yksinkertaisia valaisimia ja huonekaluja, joten Verner Panton erottui joukosta kuin palmu preerialla. Verner Panton syyti töihinsä värejä ja poikkeuksellisia (suorastaan psykedeelisiä) muotoja, jotka sekä ihastuttivat että vihastuttivat. Verner Pantonia pidettiin 1960-luvulla suorastaan hulluna, mutta hän ei välittänyt, vaan jatkoi missiotaan tuoda väriä maailmaan.

Pantonin Flowerpots

Verner Panton suunnitteli valaisimien ja tilojen ohella muun muassa maailmankuulun, lasikuituisen Panton-tuolin, mikä valettiin muotoonsa yhtenä kappaleena. Kuuluisimpia Verner Pantonin suunnittelemia valaisimia ovat Fun (Hauskuus), Panthella, Flowerpot (Kukkaruukku), Moon (Kuu), Spiral (Kierre), Wire (Johto) ja Globe (Maapallo). Tyyli-ikonin aseman saavuttaneita Globe-valaisimia myydään ja valmistetaan yhä tänä päivänä. Ne kootaan Verpanin tehtaalla Tanskan Horsenissa, eikä ihan kenen toimesta tahansa. Koko maailmassa on vain kaksi naista, joilla on sertifikaatti koota Globe-valaisimia. Valaisin varustetaan sarjanumerolla ja aitousdokumentilla, mitkä toimivat ainutlaatuisen korkean laadun takeina. Jos sinäkin haluat tällaisen huomiota herättävän kattovalaisimen, varaudu maksamaan noin 1700 euroa.

Vuonna 1960 suunniteltu Moon-kattovalaisin muodostuu useasta ympyränmallisesta kiekosta, mitkä ympäröivät polttimoa. Valaisin luo hyvin pehmeää valoa ympärilleen. Tällaisen kattovalaisimen hinta liikkuu Suomessa noin 900 eurossa. Esimerkiksi Onion- eli Sipuli-kattovalaisimen taas saisit omaksesi noin 1400 eurolla. Kaarevat metalliosat muodostavat sipulin, minkä sisään polttimo jää piiloon.

Kuinka voit muuttaa käsityöharrastuksesi lisätienestiksi

Syksy saapuu ja kudontapeukaloa alkaa syyhyttää: iltojen viiletessä on taas mukava vetää jalkaan villasukat ja kääriä kaulaan mahdollisimman iso kaulahuivi.

Kutominen ja muut käsityöt ovat monelle rakas harrastus. Erilasia tekstiilejä, puutöitä sekä tuohi- ja pajukoreja syntyy kuin itsestään, kun asialla on taitava amatööri. Jos asiasta oikein innostuu, jouluna paketoidaan kovia ja pehmeitä kääröjä koko perheelle, suvulle ja ystäville.

Harrastus

Toisinaan tuntuu, että hyvä harrastus menee hukkaan: villasukkia on syntynyt jo vino pino, mutta kukaan ei ole käyttämässä niitä. Pipot ja hanskat on jo kudottu moneen kertaan, eikä mielikuvituskaan enää riitä uusien kaulahuivimallien keksimiseen.

Kutominen kuitenkin vetää puoleensa. Ongelma on se, että valmiita töitä ei tekisi mieli purkaa turhan päiten.

Voisiko käsityöharrastuksesta kenties saada lisätienestiä? Entä jos omien kätösten tuotteita alkaisi myydä, eikä ylijäämäsukkia turhaan kertyisi nurkkiin pölyä keräämään? Kiinnostuuko verottaja, jos tilille alkaa yhtäkkiä ilmestyä suuri määrä korvamerkitsemättömiä tuloja?

Mietitäänpä hetki, mitä käsitöitä myyvän tulee tietää paperitöiden osalta.

Käsitöiden myynti kiinnostaa verottajaa

Alkuun kerrottakoon yksi iloinen uutinen käsityöitä myyvälle harrastajalle: harrastajan ei tarvitse perustaa omaa yritystä tai edes toiminimeä tuotteitaan myydäkseen. Ikävä uutinen on sen sijaan se, että verottajalle pitää kertoa kaikki käsitöiden myynnistä saadut tulot, kun tietty raja on ylitetty.

Tuotteita saa myydä verottomasti 10 000 euron vuosirajaan saakka. Kaikki kymppitonnin ylittävät tulot pitää kuitenkin ilmoittaa verotuksessa. Kymmenen tuhannen euron vuositulojen jälkeen käsitöiden myynti muuttuu arvonlisäveron alaiseksi. Toiminta katsotaan tässä vaiheessa yritysmäiseksi, ja siksi verottaja kiinnostuu tuotteiden myynnistä, vaikka myynti tapahtuisi puhtaasti harrastuspohjalta.

Myynnistä saa verotuksessa huojennusta, mikäli myyntituotot ovat yli 10 000 euroa mutta alle 30 000 euroa. 30 000 euron rajapyykin jälkeen tuloista peritään arvonlisävero täysimittaisesti. Verottaja laskee tuloillesi oikean arvonlisäveroprosentin, kun ilmoitat myyntisi suuruuden veroilmoituksen teon yhteydessä.

Tuotteiden myynti onnistuu kätevästi verkossa

Mennäänpä takaisin iloisiin uutisiin. Tuotteita varten ei tarvitse perustaa omaa yritystä etenkään silloin, jos myynti on pienimuotoista. Mikäli toiminta laajenee, kannattaa harkita ainakin toiminimen ottamista paperiasioiden selkeyttämiseksi.

Tuotteita voi myydä vapaasti erilaisissa kuluttajille suunnatuissa verkkopalveluissa. Suosituimpia alustoja lienevät esimerkiksi tori.fi sekä huuto.net. Palveluihin on helppo lisätä uusia tuotteita, sillä kiinnostuneet ostajat löytävät haluamansa määrittämällä haluamansa hakuehdot.

Myy verkossa

Myös erilaiset sosiaalisen median kanavat ovat loistava keino saada omat tuotteet kaupaksi. Esimerkiksi Facebook on täynnä kirpputoreja ja käsityösivustoja, joilla ihmiset kauppaavat itse tekemiään tuotteita. Parhaimmillaan myynnin voi saada niin hyvin käyntiin, että Facebookiin voi perustaa tuotteille oman myyntisivun.

Sosiaalisen media etu on se, että se on loistava markkinointikanava, jota aivan tavallinen kaduntallaajakin voi käyttää. Facebookissa tuotteita voi markkinoida oikeille kohderyhmille maksullisten mainosten ja kampanjoiden avulla. Tästä syystä Facebook on loistava kokeilualusta esimerkiksi silloin, jos oma yritys siintää jossain tulevaisuudessa.

Kiinnostunut kauppamies voi kokeilla oman verkkokaupan perustamista. Netissä on tarjolla ilmaisia alustoja, joihin voi laittaa myyntiin muutamia tuotteita kokeiluluontoisesti. Samaa voi testata esimerkiksi blogissa, mikäli kirjoittaminen on verissä. Postausten lomassa on helppo mainostaa omia tuotteita ja saada kiinnostuneet lukijat tilaamaan itselleen vaikkapa sukkaparin.

Suomalainen design on tällä hetkellä todella kovassa huudossa maailmalla ja jopa Pohjoismaissa. Luonnollisesti pohjolan varakkaimmat ostajat löytyvät Norjan suunnalta, kaupan perustamista sinne kannattaa siis ehdottomasti miettiä. Eli paras ”nettbutikkløsningin” tarjoava vain hakuun ja kauppaa pystyyn.

Käsitöiden myynti verkossa on oiva tapa hankkia pientä lisätienestä palkkatyön lomassa. Uskon, että sukankutojalle tulee hyvä mieli, kun tietää, että oman käden tuotos lämmittää tuntemattoman jalassa monet talvet. Parasta on, että tuotteiden tekemisestä ei tarvitse ottaa stressiä: harrastus on parhaimmillaan silloin, kun se tuottaa iloa sekä itselle että muille.